Loppukevät ja alkukesä ovat tavallaan olleet tosi kivoja, mutta osin erittäin rasittavia. On vaihdettu autoa, tehty pihahommia, remontoitu etc. Perheen pienimmäisen risatautikierre on jatkunut edellisen postauksen jälkeen kahdella uudella taudilla ja keskiviikkona ollaan menossa erikoislääkärille kuulemaan, miten loppukesästä asiassa edetään. Puukkohommiin varmaan aletaan ja vaikka se ei mikään suuri leikkaus ole, aiheuttaa se harmaita hiuksia kuitenkin vanhemmille ja muillekkin läheisille ihmisille. Loma tulee sopivasti katkaisemaan nämäkin murheet, mutta totta kai pullo penisilliiniä lähtee matkalaukussa mukaan.
Viikko sitten meille tuli aivan ihania vieraita pitkäksi viikonlopuksi, kaksi "vanhaa" luokkakaveria, joita olen nähnyt viimeksi 7 ja 10 vuotta sitten. Kaikki myönsivät myöhemmin jännittäneensä tapaamista, mutta heti nähtyämme todettiin, että oltiin ihan niitä samoja kikattavia tyttöjä, jotka eivät ole kasvaneet aikuiseksi vaan leikkivät kotia ja aikuisten elämää :-). Meillä oli siis niin mielettömän hauskaa koko ajan! Naurettiin mahat kippurassa ja muisteltiin kouluaikoja. Katseltiin Naamakirjasta muitten luokkakavereitten kuvia (nuo kaksi ronttia eivät vielä ole eksyneet sinne) ja kerrottiin monen vuoden kuulumisia. Shoppailtiin, katseltiin nähtävyyksiä, kokattiin, käytiin ulkona syömässä ja kakkukahveilla ja välillä pelattiin koko sakki tuliaisiksi saatua Afrikan tähteä tai jalkapalloa kotipihalla. Kaiken kaikkiaan loistava vierailu ja piristi kummasti. Sen jälkeen kyllä vanha tarvitsi kaksi päivä toipumisaikaa ja kun vielä flunssakin iski auton ilmastoinnin ja tuulisten kelien takia, on joitain päiviä mennyt vähän alemmilla kierroksilla. Mutta jos tänne löydätte, armaat kaverini, kiitos käynnistä ja tulkaa uudestaan! Ja saa muutkin tulla kylään, kun ilmoittaa ajoissa :-).
Julistan täten lankavarastooni saapuneen oudon ja erittäin harvinaisen, todennäköisesti suojelluksi lajiksi luokitellun, "linnun". Se lensi muitten lajitovereittensa kanssa käsityömessuilta ja saapui lohduttaman minua, joka en itse päässyt sen pesäpaikalle tutkimaan muita lajitovereita. Paljon olen tästä ja sen lajitovereista lukenut ja kuullut, mutta loppujen lopuksi tulee kuitenkin mieleen, että hei, sehän on vaan lankaa! Tarinat messuilta olivat aika karmeata kuultavaa ja olin ihan oikeasti onnellinen, että hoidin sairasta poikaa kotona, enkä päässyt itse paikan päälle. Lanka kuuluu nyt kuitenkin varastooni ja yritän miettiä sille sopivan arvokasta mallia. Huivi siitä tulee aivan varmasti, kolmiosellainen, mutta malli on vielä auki.
Kutonutkin olen, vaikken kyllä mitenkään hirveän paljon. Sock Knitters Pentathlon 2009 -kierroksen sukat numero kaksi valmistuivat ja niiden kanssa oli kiva harjoitella uusi tekniikka entrelac eli konttineule. Lanka on Regian Canadian Color.
Äitienpäivä tuli taas kerran salaa takavasemmalta ja piti saada äkkiä jotain nopeasti valmistuvaa puikoille. Anoppi sai Tikrun HaruhanRegia Cottonista. Tästä tuli tosi kaunis ja pitäisi joskus keritä tehdä itsellekkin tällainen.
Äiti sai Falling Water Lace Scarfin (pdf) Lana Grossa Meilenweit 50 Cotton -langasta. Tämäkin malli on oikein kiva ja kohtuullisen nopea neulottava.
Näitten jälkeen on ollut aktiivisimpana Kesäheinä-pusero, jonka aloitin jo viime kesänä, mutta josta oli tulossa ensin aivan liian suuri ja joka päätyi sitten marinoitumaan vuodeksi kaappiin. Nyt siitä on tulossa kokoa S ja käsialaakin tiukensin ja siitä tulee kiva kesäneule. Se alkaakin olla loppusuoralla ja pääsee mukaan matkalaukkuun. Haaveilin vielä saavani uudesta Novitasta jonkun boleron puikoille ja valmiiksi, mutta ei kerkiä enää, mutta eiköhän niitä kesäkelejä tule myöhemminkin.Uutta inspiraatiota olen saanut myös useastakin lankapaketista, joita neulova ystäväni Pirre on minulle lähettänyt. Lehtiäkin on tullut sekä sieltä suunnasta että vierailta ja olen päässyt nauttimaan Dropsista, Ihanasta, Kauneimmista käsitöistä ja vielä Suuresta käsityölehdestäkin. Dropsissa oli tosi paljon toteutettavia malleja ja systeemi, jossa langoille ehdotettiin korvaavia lankoja esim. toisilla saman merkin langoilla kaksinkertaisina, oli minusta mahtava juttu. Ihanasta olin kuullut jo jotain ja se oli ihan kiva, mutta en kyllä sitä itse tilaisi, koska siinä oli liian vähän konkreettisesti toteutettavaa minulle. Kauneimmat käsityöt tuntui ainakin touko-kesäkuun numerossa uudistuneen ja nuorentuneen kivasti. Ja sisällöstä olen aina tykännyt. Se on jotenkin ihanan monipuolinen ja mieli tekee aina aloittaa joku mielettömän iso pitsinen pöytäliina :-). Suuri käsityölehti oli tällä kertaa koko kasan pettymys, ja ainakin tuo minun käsiini saama edellinen numero tuntui jotenkin tylsältä. Sen jälkeen ilmestynyt numero lomaekstroineen saattaisi olla enemmän minun makuuni, vaikka yleensä kyllä olen tykännyt lehdestä joka kerta. Ompeluohjeet ovat olleet viime vuosina jotenkin ihan kamalia ja se on sääli. Säkkejä ja kamalia rytkyjä, joita en laittaisi päälleni maksustakaan.
Seuraavaksi aion aloittaa erilaisia virkattuja kasseja jokakesäiseen tapaan, kun puuvillalankoja on mukavampi käsitellä kesällä ... minäkin aion virkata kuuluisan ET-kassin ja saa nähdä, tuleeko siitä tämän kesän mania :-). Bolerokin vielä houkuttaa, mutta muuten tavallinen kesätehtailu eli sniikkerisukat ei kiinnostä tänä vuonna yhtään, johtuisiko viileistä ja epävakaisista keleistä.
Lupaan jatkossakin blogata näin kesällä erittäin harvoin ja epäsäännöllisesti, mutta poikkean aina välillä ohikulkiessani Räveltämössä ja Naamakirjassa eli niistä tavoittaa paremmin, jos on asiaa. Sähköpostiinkin saatan vastata. Toivotan kaikille oikein hyvää kesää ja toivottavasti kelit paranevat ihan joka paikassa. Meiltä onneksi saa jo kotimaisia mansikoita ja hinnatkin ovat jo kivan alhaalla, joten edes se etu täällä vähän etelämmässä on sinne pohjolaan verrattuna :-). Niitä on kyllä tullut syötyä aikamoiset määrät eikä kyllästymistä ole vielä lähelläkään.
