Paljon olisi kerrottavaa ...

... mutta kun ei vaan löydy aikaa. Pojan koulunaloitus on sujunut oikein hyvin, mutta vaatii kyllä koko perheeltä ja varsinkin minulta uskomattoman paljon järjestelyjä ja aikaa. Tuntuu, etten mitään muuta teekkään, kun suhailen paikasta toiseen ja katson kelloa, milloin on oltava taas jossain muualla! Koulussa joutuu valitettavasti kiskomaan usein informaatiota opettajien nenästä ja pitää osata itse kysyä asioita, tai muuten on ihan pihalla. Isompien koululaisten vanhemmat ovat olleet iso tuki, vaikka kyllä minun mielestäni ne tiedot pitäisi saada koulustakin ja ihan kysymättä.

Onneksi tuore koululainen tykkää koulusta ja tekee läksynsäkkin (joita muuten on joinain päivinä niin paljon, että tuntikin saattaa mennä aktiivista kirjoitusaikaa, joka minusta on kyllä aika paljon ekan luokan alussa) ainakin pienen kehottelun jälkeen. Väsymys on kyllä tosi kova, vaikka koulupäivät ovat vajaan 4 tunnin mittaisia, yhden päivän iltapäiväkoulua lukuunottamatta, mutta paikallaan istuminen ja tehtävien tekeminen tuntuu käyvän ihan työstä. Mutta kyllä nuo juuri 6 täyttäneet tuntuvat vielä niin pieniltäkin, ettei ole ihme, että kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää.

Tänään oli aamullapojalla räkätaudin lisäksi hieman lämpöä, joten ainakin pari päivää nyt paranneellaan ja odotellaan, että kaverin äiti tuo koulusta tehtäväkirjoja kotona tehtäviksi. Eka- ja tokaluokkalaisilla muuten ei ainakaan tässä koulussa ole ollenkaan kirjoja, vaan tehtävät tehdään monisteista tai pehmeäkantisista tehtävävihkoista. Luokissa ovat eka- ja tokaluokkalaiset samassa ja se onkin asia, joka vähän vielä mietityttää ja ihmetyttää, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, vaikka opettajia on suuren osan ajasta vain yksi. Kyllä on tosi moni asia toisin kuin vuonna yksi ja kaksi, kun minä aloitin koulutien.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä neulojan lapsella itsekudottuja sukkia, mutta tähän asiaan tuli parannus. Poika itse valitsi värin ja jopa värjäsikin langan itse Kool Aideilla. Kivat raidat niihin tuli ja käyttäjä on oikein tyytyväinen. Tein sukat varpaista aloittaen ja tarkoituksella vähän liian isoiksi, että sain käytettyä langan viimeiseen sentiin saakka ja niihin jäi vähän kasvuvaraakin. Tässä siis minun ensimmäinen parini Sukkasatoon eli todella laihalta näyttää sukkatilanne.

Kesän huiviprojektikin valmistui ja kyllä siitä tuli kaunis! Mallihan on Lankakomeron , jota pääsin taas kerran testaamaan ja eiköhän se pian ilmesty muittenkin kudottavaksi. Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan merino-Wool ja sitä meni reilut 5 kerää. Ja puikoilla numerona 4. Kokoa huivilla on noin 195 x 105 senttiä.


Backnangin Ravelry-tapaamisesta lupasin kertoa lisää ja kyllä olikin kiva tapaaminen. Maun kanssa tehtiin sinne tärskyt ja kiinnitettiin huomiota käkättämällä paljon ja puhumalla jotain aivan käsittämätöntä kieltä :-). Siellä oli tarjolla monenlaisia kursseja eri aiheista, mutta minä en ollut ilmoittautunut mihinkään, kun en osannut riittävän ajoissa sanoa, milloin voisin olla paikalla. Kurssit olivat olleet melko eritasoisia, ja suurin osa tuntui olevan niihin tyytyväinen. Oikein hyvin aika meni shoppailemallaneulomalla ja rupattelemalla vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja minä vielä harrastin suomalaisten-neulemallien-bongausta ja ainakin kahdella mallilla tehtyjä neuleita löysinkin.

Tila, jossa tapaaminen järjestettiin, oli iso juhlasali, jonka reunoilla oli sponsoreitten myyntipöytiä ja keskellä pöytiä tuoleineen vapaata oleskelua varten. Tilaa oli riittävästi ja kävijöitten määrä sopiva tilaan nähden, jolloin ei tarvinnut olla kamalassa ryysiksessä ... muuta kuin aina välillä myyntipöytien edessä nyt meinasi olla tungosta :-).

Myyntipöydät ja -hyllyt olivat pullollaan mitä ihanampia lankoja ja tarvikkeita. Myyjät, jotka usein olivat liikkeitten omistajia tai värjäreitä itse, olivat oikein mukavia ja heiltä sai hyviä suosituksia ja neuvoja ostamisen lomassa. Joillain myyjillä oli myös erikoistarjouksia ja spesiaalivärjäyksiä tapaamista varten ja sai sieltä ilmaisen näytepaketinkin. Minun suosikeiksini nousivat Wollstube Wollin (johon päästiin yöshoppailemaan lauantaina yhteisen ruokailun jälkeen), Drachenwolle jossa oli kyllä lankoja joka makuun , SpinningMartha ja erittäin mielenkiintoinen Filatura di Crosa, jonka värivalikoima oli kyllä vertaansa vailla. Tämä oli minulle ehdottomasti vaarallisin myyntipöytä ja olisin voinut ostaa sieltä vaikka 10 kiloa erilaisia lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin huiveihin sopivat langat olivat aivan syötävän ihania.

Suurin osa neulojista yöpyi kaupungin useissa hotelleissa, mutta me urheat telttailimme leirintäalueella ja se toi oman hohtonsa reissuun. Hyvin tarkeni ja hauskaa oli ja ensi vuodeksi on jo telttapaikka katsottu lähempää tapaamispaikkaa. Tapaaminen siis tulee ensikin vuonna ja aikataulu on näitten tietojen mukaan joskus syys-lokakuun tienoilla eli laittakaa aika korvan taakse.

Ihanaa oli!

Juu, tapaaminen oli aivan huippu ja lompakkoakin tuli availtua muutaman kerran. Pehmeistä tuliaisista ja muusta tapaamiseen liittyvästä seuraavalla kerralla enemmän. Sen verran vaan vielä, että ensi vuonna on samassa paikassa uusi tapaaminen ja sinne todella kannattaa tulla vähän kauempaakin. Nyt hoitamaan sairas poika koulukuntoon, että pääsee torstaina aloittamaan opintien.

Mä osaan sittenkin!

Niinkuin tuossa yhdessä edellisessä postauksessa totesin, on minulla pahanlaatuinen kehriitis, mutta koska kunnon välineitä ei vielä ole, joudun vain kuolaamaan muitten rukkien perässä netissä ja yrittää opiskella niin paljon kuin mahdollista kehruusta teoriassa. Viime viikolla oli joku sateinen päivä ja taas surffailin erilaisilla kehruufoorumeilla ja -sivuilla ja luin useammankin kehrääjän kehuvan, miten paljon hyötyä värttinällä kehräämisestä oli rukilla kehruun oppimisessa. Minulla on ollut värttinä jo monta vuotta ja muutaman kerran olen yrittänyt sillä kehruuta opetella, mutta tulos on olut aina itkua ja hammasten kiristystä eikä yhtään senttiä valmista lankaa. Niinpä päätin tarttua härkää sarvista kiinni ja oppia kehräämisen. Lueskelin ensin lukuisia ohjeita, joita olen printtaillut ja päätin kokeilla. Ja ihmeitten aika ei ole ohi, heti onnistui! Ja oli kivaa! Tässä ensimmäisen käsinkehruun tulos, joka tietenkin on täynnä epätasaisuutta ja matoja ja ihan ohuita kohtia, mutta se on minun-ihan-ensimmäinen-oma-lankani. Minulla ei ole enää harmainta aavistustakaan, mitä villa on syönyt, mutta muistelin sen olevan jotain merinosekoitusta. Grammoja tässä on 34 ja metrejä 46 ja kierre on Z-tyylistä, kun en innostuksissani muistanut, että värttinää kannattaisi pyörittää kellon viisarien suuntaan. Ja pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa pappani tekemään vyyhdinpidintäkin ja se toimi oikein hyvin. En yrittänytkään kerrata lankaa, vaan toivoin siitä yksisäikeistä ja sen takia pidin sitä vyyhdinpuilla usean päivän ja kastelin sen kuumassa vedessä, niinkuin kehruutapaamisessa neuvottiin tehdä. Tietenkin siinä on liikaa kierrettä, mutta uskon, että saan sen kuitenkin neulottua näinkin.

Ja koska värttinälläkin kehruu on hauskaa, pääsi käsittelyyn seuraavaksi Space, muistaakseni merinosekoitus tämäkin, ja sitä vasta onkin helppoa kehrätä ja jälkikin alkaa olla tasaisempaa. Opin myös seuraamaan tarkemmin, missä kohtaa kierre langassa syntyy ja pystyin näin vähentämään ylikierteen määrää. Tästäkin toivon yksisäikeistä, vaikka Space-keriä on useampi vielä varastossa.

Kutonutkin olen ja edellisessä postauksessa mainitsemani Luxus Cotton -takki on edistynyt kuvasta paljon ja on jo ihan viimeisillä riveillä. Lankaa on kiva neuloa, mutta välillä se kyllä halkeilee ärsyttävästi.

Tästä mytystä paljastuu muutaman neuletuokion ja pingottamisen jälkeen Lankakomeron kaunis huivi. Lankana tuttu ja turvallinen merino-Wool.


Sain Suomenlomalla valmiiksi yhdet monsterisukatkin jämälangoista ja näistäkin tuli oikein onnistuneet. Lankoina kaikenlaisia puuvillasukkalankojen jämiä ja koko noin 39.

En malttanut kuitenkaan olla osallistumatta Sukkasatoon ja tavoitteena on saada ainakin muutama pari sen aikana valmiiksi ja parit sukanalut ovatkin jo päässeet puikoille leikkipuistokäyntien piristyksenä.

Ensi viikoloppuna on suuri räveltämötapaaminen ja olen lähdössä sinne ihan yöksikin telttailemaan ja tapaamaan monia satoja muita räveltäjiä eri puolilta maailmaa. Myös suomalaisia neulojia on tulossa tapaamiseen ja on tosi kiva päästä tapaamaan heitäkin livenä. Hiljalleen alkaa kova tapaamiskuume nousemaan ja tuskin maltan odottaa lauantaita :-).

Samarkandit valmiina

SockKnittingPentathlon-ryhmässä oli kolmansina sukkina Samarkand-malli ja tosi kauan mietin, millaisella väriyhdistelmällä sukat kudon. Mallin aloituskin jotenkin hirvitti ja ne näyttivät paljon vaikeammilta kuin mitä olivat. Toki mallin seuraamisessa oli oltava tarkka, mutta nostetuilla silmukoilla tuli kuitenkin tavallista kirjoneuletta huomattavasti helpommalla kaunista jälkeä. Langoiksi valitsin jonkun halvan mustan sukkalangan ja Regian ringel color-langan kirjavissa pastellisävyissä. Ja väriyhdistelmä olikin erittäin onnistunut. Hieman vielä jäi epätasaisuutta jälkeen ja välillä nostetut silmukat venyivät liikaa, mutta eiköhän sekin tasoitu käytössä ja tuskin sitä jalassa pahasti huomaa. Tätä mallia kannattaa kyllä kokeilla ja oli kiva, että se oli SKP:n mallina, koska muuten sitä olisin tuskin itse tullut aloittaneeksi.

Olen jo monesti todennyt, ettei koskaan saisi kehua sillä, että ollaan oltu pitempään terveinä. Heti edellisen postauksen iltana iski pojalle kuume ja tänä aamuna poika joutui oksentamaankin :-(. Muuten hän kyllä on oikeastaan aika terve ja vatsakin rauhoittui heti pelkän keltaisen limpparin mainitsemisesta :-). Limpparit ovat pojalle vielä aika vieras asia ja hän sai juoda niitä ensimmäistä kertaa enemmän vasta Kanarialla ja nyt ne ovat suurta, mutta harvinaista herkkua. Ja nyt tietenkin mahalääkettä. Täytyy vielä mennä hakemaan suolatikkuja kellarista, niin perinteinen mahatauticocktail on valmis.

Pengoin eilen melkein koko lankavarastoni läpi, kun yritin saada käsityöhuonettani vähän siivotuksi. Kyllä minulla on paljon lankaa! Kyllä teki mieli aloittaa sata uutta työtä ja varsinkin kokonaisiin puseroihin riittävät langat huutelivat erittäin kovaa. Sen takia päätin jättäytyä tämänvuotisesta Sukkasadostakin pois ja keskittyä isompien neuleitten kutomiseen. Kaikkein aktiivisimpana puikoilla on Novitan Luxus cottonista jonkun vuoden takaisella Novitan mallilla neuletakki tulossa ja myös Lankakomeron huiviin tulee hitaasti mutta varmasti lisää rivejä.

Nyt lähden leikkimään sairaanhoitajaa ja katsomaan jotain filmiä pikkupotilaan kanssa. Ja tietenkin kutomaan samalla :-).

P.S. Nyt lopetan säätämisen ... innostuin nääs leikkimään blogipohjien ja headereitten kanssa ja nyt katson ainakin vähän aikaa, näyttäisikö näin tämä blogi minulta.

No nyt on lomailtu

No kyllä tuli piiiiitkä tauko bloggailemiseen ... ei tämän ihan näin pitkäksi pitänyt venyä, vaikka en aikonutkaan stressata kesällä blogin päivittämisen kanssa. Sukulaiset ja kaveritkin ovat oikein huomauttaneet, miten kamalan pitkä aika edellisestä postista on :-).

Kesä on jo lopuillaan ainakin Suomen mittakaavan mukaan, täällä keskempänä Eurooppaa onneksi helteet vielä jatkuvat ja ihan hienoisia syksyn merkkejä lukuunottamatta voin kyllä vielä sanoa, että kesää on jäljellä ainkin jokunen viikko. Lomat ovat myös kouluista täydessä vauhsissa ja meidänkin tulevalla koululaisella on vielä 3,5 viikkoa kesälomaa jäljellä yhteensä seitsemästä kesälomaviikosta.

Kesäkelit olivat pitkään aika onnettomia ja sen takia olikin tosi ihanaa, että lähdimme kesäkuussa pariksi viikoksi unelmapaikkaan viettämään erittäin ansaittua ja moneen vuoteen ensimmäistä kunnon kesälomaa. Ja kyllä oli hyvä loma kaikkien mielestä. Varsinkin pikkumiehelle loma oli todella mieleen, kun pääsi ensimmäistä kertaa lentämään ja oikein kunnolla uimaan mereen. Ja kyllä sitä uitiinkin ihan joka päivä ja parhaimpina käveltiin kaksikin kertaa rannalle. All inclusiv-hotellista nautittiin myös kovasti ja notkuvista seisovista pöydistä löytyi aina jokaiselle jotain mieluista syötävää.

Ensimmäisen loman tienoilla tapahtui myös koko vuoden suurin ylätys eli kuin seinään loppuivat pojalta nielurisatulehdukset! Kerittiin käymään erityislääkärillä ja tällä kertaa sattui olemaan normaalin lääkärin mies vapaana ja hän meidän suureksi yllätykseksi sanoi, ettei m,itään leikkausta tarvittaisi ja luonto hoitaisi asian ja pojan vastustuskyky tulisi vahvemmaksi ja alkaisi jonkin ajan kuluttua taistelemaan paremmin pöpöjä vastaan. Minä en oikein tiennyt mitä uskoa ja miten asiaan suhtautua, mutta siihen todellakin loppui infektiokierre. Toki lomalla ja kesällä oli varmaankin vaikutusta asiaan ja viimeiset ínfektiot olivat aikaisempia hieman lievempiä, mutta on ollut ihan outoa, kun pojalla on ollut moneen vuoteen ensimmäisen kerran ihan tuikitavallinen flunssa ilman pilkkuja nielurisoissa! Nyt sitten odotetaan jännittyneenä, mitä koulun aloitus tuo tautitilanteeseen, mutta vajaat 3 kuukautta on mennyt jo hyvin ja se on kyllä entiseen tautikierteeseen verrattuna jo puoli voittoa.

Heinäkuun lopussa pojalta loppui tarhaura ja koska kesäloma oli niin pitkä, päätettiin lentää kahdestaan vielä ex tempore Suomeen. Siellä sitten lomailtiin vielä kaksi viikkoa ja tavallisesta poiketen jopa kelitkin olivat kesäiset. Edellisellä lomalla 4 vuotta sitten satoi tasan koko meidän kaksi lomaviikkoamme ja se kyllä oli melkein rangaistus. Nyt oli oikein mukavaa ja bikinitkin sai kaivaa useammankin kerran matkalaukusta. Kyllähän se aikamoista seikkailua oli kahdestaan pojan kanssa, kun reissattiin ympäri Suomea, mutta sukulaiset kyllä pistivät parastaan kuljetusten ja majoitusten suhteen ja tätäkin kautta suuri kiitos siitä kaikille! Poika valitettavasti näytti kaikki huonot tapansa ja reagoi vahvasti outoihin ympäristöihin ja vieraampiin ihmisiin ja protestoi vieraan kielen puhumisen takia, mutta siitäkin selvittiin, vaikka pinna olikin tiukilla. Kotiin palasi taas oma uhmakas, mutta kuitenkin käytöstavat osaava poika, joten äidin pinnakin on saanut vähän levätä :-).

Suomen loman yksi ehdoton kohokohta oli rakkaan neulovan ystävän tapaaminen ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ja kyllä meillä oli hauskaa ... vaikka mukana ollut pikkumies yritti sielläkin kovasti torpedopida tilannetta. Onneksi Pirrellä on lapsia vielä ihan kaksi kappalein, joten hän osasi suhtautua kiukkupussiin ihan oikealla tavalla ja houkutteli pojan vielä ihan uusille keräilyteille Anttilan leluhyllyjen välissä. Arvaas Pirre, mitkä ovat tällä hetkellä talon lempileluja :-)? Pirre antoi minulle salaperäisen ison pehmeän paketin, joska sisälsi aivan mielettömiä ihanuuksia, mutta niistä en muistanut ottaa yhteiskuvaa.

Muitakin tuliaisia toin Suomesta, esim. kaikki suomenkieliset käsityölehdet ja 4 kerää uutta Puro- lankaa, puhumattakaan aikamoisesta salmiakkivarastosta. Enon kanssa pengottiin isovanhempien varastoja ja sieltä löytyi useampikin papan omin käsin tekemä aarre. Kotiin asti tuli tällä kertaa kaksi erilaista vyyhdinkerintään tarkoitettua laitetta ja yksi isompi jäi odottamaan isompaa kuljetusta. Vyyhdinpidintä pitää vähän kunnostaa ja ruuveja uusia, mutta siinä lupasi käsistä kätevä mies auttaa vähän. Vähän isompaakin käsityövehjettä on tähän talouteen tulossa joskus tulevaisuudessa, mutta sekin saapuu yllätysyllätys jossain muussa kuljetuksessa kuin matkalaukussa, joten minulla on aikaa ainakin teoriassa tutustua tähän uuteen käsityön lajiin paremmin lukemalla ja kyselemällä. On todella hienoa päästä tekemään käsitöitä näillä upeilla monen sukupolven käyttämillä välineillä, joilla on monta tarinaa kerrottavanaan.


No sitten kesän tehtyihin käsitöihin. Kanarialla oli mukana pelkästään puuvillalankoja, koska toivoin siellä olevan liian kuumaa villaa sisältäville langoille ja juuri niin olikin. Rannalla virkkasin isoäidinneliöitä Ingaan (pdf) ja kotona vuoritin jopa laukun ihan ensimmäistä kertaa. Ja tein siinä kyllä kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet, mutta opinkin toivottavasti monta asia :-). Lankana on tuttu ja turvallinen Anchor Magicline.


Jo ennen lomaa sain valmiiksi Kesäheinän, joka joutui odottamaan kokonaisen vuoden valmistumista, mutta jonka tekeminen huolella todella kannatti. Siitä tuli juuri sopiva ja todella paljon käytetty neule.
Kesäheinä
Malli: Ullasta
Lanka: Novitan Bambu vajaa 7 kerää
Puikot: 3
Koko: M, mutta silmukkamäärä koosta S, koska ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian iso. Totesin siis vaikka kuinka monennen kerran, että kudon puuvillalankoja melko löysästi ja joudun ottamaan aina vähintään yhden koon pienemmän koon, jos en halua tehdä puolijoukkuetelttaa.

Tein lämpimämmällä lomalla myös itselleni boleron, joka kyllä vieläkin odottaa kiinnityssysteemiä ja on sen takia vielä kokeilematta käytössä. Lankana on joku kirpputorien löytö ja malli löytyy kesän Novitasta numerolla 41 ja kokona taas S. Tämän olisin tehnyt pidemmäksi, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta koska sitä oli vain vähän, aloitin hihoista ja tein arvioimalla vartalo-osasta niin pitkän kuin mahdollista. Pitäisi vaan inspiroitua etsimään siihen joku kiinnityssysteemi joko napin tai jonkun soljen muodossa, että pääsisi tosissaan kokeilemaan sen käyttöä.

Puikoilla on tungosta edelleenkin, kun olen taas aloittanut monta työtä, vaikka tarkoituksena oli saada keskeneräisiä valmiiksi. Mutta kun kesä on lopuillaan ja haluan saada vielä yhden kesäneuleen valmiiksi, niin on ollut pakko painaa vähän kaasujalkaa. Ja huiveja olisi keskeneräisenä vaikka kuinka monta, aktiivisena Lankakomeron minulle testattavaksi antama todella kaunis huivi, joka onkin edistynyt lomataukoja lukuunottamatta mukavaa vauhtia. Ja toki sukkiakin on oltava puikoilla ja yhdet jämäsukat valmistuivatkin lomalla, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi päättelemään niistä langanpätkiä!

Nyt lähden tekemään valitusta naapurin täysin kouluttamattomasta hurtasta, joka on yli vuoden terrorisoinut naapurustoa ja aiheuttanut sen, että meidän pikkumiehemme pelkää kaikkia koiria, kun naapurin koira karkailee ja tulee meidän pihallemme asti jahtaamaan pakoon juoksevaa poikaa. Juu, kyllä on pojassakin vikaa, kun ei pysy paikallaan, mutta turha tuollaiselle 6veelle on sanoa, ettei se koira mitään tee, kun koira ja iso ja haukkuu kuin hullupäinen nähdessään jonkun liikkuvan tiellä tai omilla pihoillaan :-(. Joiltain pitäisi kyllä kieltää koiranpito kokonaan! Kyllä suututtaa, etteivät usko, vaikka kuinka monta kertaa on asiasta varoitettu, mutta kun ei hyvällä, niin sitten pahalla.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa...

...ja nyt kyllä pitäisi ihan oikeasti olla kesä! Mutta ei vaan ole sellaista kunnon shortsi/T-paitakeliä kuin pari tuntia aina välillä. Muuten minäkin, joka tavallisesti kuljen koko kesän ilman sukkia ja vajaamittaisissa lahkeissa, vedän urheilusukkia ja farkkuja jalkaan. Asiaan on onneksi tulossa parannus, kun lähdetään pian etelämpään etsimään aurinkoa. Laukut on jo koepakattu ja todettu, etteivät aiotut kaksi matkalaukkua riitä ja matkakuumetta on ilmassa ... ollut tosin jo tammikuusta saakka, kun matka varattiin :-). Loma tulee erittäin kovaan tarpeeseen.

Loppukevät ja alkukesä ovat tavallaan olleet tosi kivoja, mutta osin erittäin rasittavia. On vaihdettu autoa, tehty pihahommia, remontoitu etc. Perheen pienimmäisen risatautikierre on jatkunut edellisen postauksen jälkeen kahdella uudella taudilla ja keskiviikkona ollaan menossa erikoislääkärille kuulemaan, miten loppukesästä asiassa edetään. Puukkohommiin varmaan aletaan ja vaikka se ei mikään suuri leikkaus ole, aiheuttaa se harmaita hiuksia kuitenkin vanhemmille ja muillekkin läheisille ihmisille. Loma tulee sopivasti katkaisemaan nämäkin murheet, mutta totta kai pullo penisilliiniä lähtee matkalaukussa mukaan.

Viikko sitten meille tuli aivan ihania vieraita pitkäksi viikonlopuksi, kaksi "vanhaa" luokkakaveria, joita olen nähnyt viimeksi 7 ja 10 vuotta sitten. Kaikki myönsivät myöhemmin jännittäneensä tapaamista, mutta heti nähtyämme todettiin, että oltiin ihan niitä samoja kikattavia tyttöjä, jotka eivät ole kasvaneet aikuiseksi vaan leikkivät kotia ja aikuisten elämää :-). Meillä oli siis niin mielettömän hauskaa koko ajan! Naurettiin mahat kippurassa ja muisteltiin kouluaikoja. Katseltiin Naamakirjasta muitten luokkakavereitten kuvia (nuo kaksi ronttia eivät vielä ole eksyneet sinne) ja kerrottiin monen vuoden kuulumisia. Shoppailtiin, katseltiin nähtävyyksiä, kokattiin, käytiin ulkona syömässä ja kakkukahveilla ja välillä pelattiin koko sakki tuliaisiksi saatua Afrikan tähteä tai jalkapalloa kotipihalla. Kaiken kaikkiaan loistava vierailu ja piristi kummasti. Sen jälkeen kyllä vanha tarvitsi kaksi päivä toipumisaikaa ja kun vielä flunssakin iski auton ilmastoinnin ja tuulisten kelien takia, on joitain päiviä mennyt vähän alemmilla kierroksilla. Mutta jos tänne löydätte, armaat kaverini, kiitos käynnistä ja tulkaa uudestaan! Ja saa muutkin tulla kylään, kun ilmoittaa ajoissa :-).

Julistan täten lankavarastooni saapuneen oudon ja erittäin harvinaisen, todennäköisesti suojelluksi lajiksi luokitellun, "linnun". Se lensi muitten lajitovereittensa kanssa käsityömessuilta ja saapui lohduttaman minua, joka en itse päässyt sen pesäpaikalle tutkimaan muita lajitovereita. Paljon olen tästä ja sen lajitovereista lukenut ja kuullut, mutta loppujen lopuksi tulee kuitenkin mieleen, että hei, sehän on vaan lankaa! Tarinat messuilta olivat aika karmeata kuultavaa ja olin ihan oikeasti onnellinen, että hoidin sairasta poikaa kotona, enkä päässyt itse paikan päälle. Lanka kuuluu nyt kuitenkin varastooni ja yritän miettiä sille sopivan arvokasta mallia. Huivi siitä tulee aivan varmasti, kolmiosellainen, mutta malli on vielä auki.

Kutonutkin olen, vaikken kyllä mitenkään hirveän paljon. Sock Knitters Pentathlon 2009 -kierroksen sukat numero kaksi valmistuivat ja niiden kanssa oli kiva harjoitella uusi tekniikka entrelac eli konttineule. Lanka on Regian Canadian Color.

Äitienpäivä tuli taas kerran salaa takavasemmalta ja piti saada äkkiä jotain nopeasti valmistuvaa puikoille. Anoppi sai Tikrun HaruhanRegia Cottonista. Tästä tuli tosi kaunis ja pitäisi joskus keritä tehdä itsellekkin tällainen.

Äiti sai Falling Water Lace Scarfin (pdf) Lana Grossa Meilenweit 50 Cotton -langasta. Tämäkin malli on oikein kiva ja kohtuullisen nopea neulottava.

Näitten jälkeen on ollut aktiivisimpana Kesäheinä-pusero, jonka aloitin jo viime kesänä, mutta josta oli tulossa ensin aivan liian suuri ja joka päätyi sitten marinoitumaan vuodeksi kaappiin. Nyt siitä on tulossa kokoa S ja käsialaakin tiukensin ja siitä tulee kiva kesäneule. Se alkaakin olla loppusuoralla ja pääsee mukaan matkalaukkuun. Haaveilin vielä saavani uudesta Novitasta jonkun boleron puikoille ja valmiiksi, mutta ei kerkiä enää, mutta eiköhän niitä kesäkelejä tule myöhemminkin.

Uutta inspiraatiota olen saanut myös useastakin lankapaketista, joita neulova ystäväni Pirre on minulle lähettänyt. Lehtiäkin on tullut sekä sieltä suunnasta että vierailta ja olen päässyt nauttimaan Dropsista, Ihanasta, Kauneimmista käsitöistä ja vielä Suuresta käsityölehdestäkin. Dropsissa oli tosi paljon toteutettavia malleja ja systeemi, jossa langoille ehdotettiin korvaavia lankoja esim. toisilla saman merkin langoilla kaksinkertaisina, oli minusta mahtava juttu. Ihanasta olin kuullut jo jotain ja se oli ihan kiva, mutta en kyllä sitä itse tilaisi, koska siinä oli liian vähän konkreettisesti toteutettavaa minulle. Kauneimmat käsityöt tuntui ainakin touko-kesäkuun numerossa uudistuneen ja nuorentuneen kivasti. Ja sisällöstä olen aina tykännyt. Se on jotenkin ihanan monipuolinen ja mieli tekee aina aloittaa joku mielettömän iso pitsinen pöytäliina :-). Suuri käsityölehti oli tällä kertaa koko kasan pettymys, ja ainakin tuo minun käsiini saama edellinen numero tuntui jotenkin tylsältä. Sen jälkeen ilmestynyt numero lomaekstroineen saattaisi olla enemmän minun makuuni, vaikka yleensä kyllä olen tykännyt lehdestä joka kerta. Ompeluohjeet ovat olleet viime vuosina jotenkin ihan kamalia ja se on sääli. Säkkejä ja kamalia rytkyjä, joita en laittaisi päälleni maksustakaan.

Seuraavaksi aion aloittaa erilaisia virkattuja kasseja jokakesäiseen tapaan, kun puuvillalankoja on mukavampi käsitellä kesällä ... minäkin aion virkata kuuluisan ET-kassin ja saa nähdä, tuleeko siitä tämän kesän mania :-). Bolerokin vielä houkuttaa, mutta muuten tavallinen kesätehtailu eli sniikkerisukat ei kiinnostä tänä vuonna yhtään, johtuisiko viileistä ja epävakaisista keleistä.

Lupaan jatkossakin blogata näin kesällä erittäin harvoin ja epäsäännöllisesti, mutta poikkean aina välillä ohikulkiessani Räveltämössä ja Naamakirjassa eli niistä tavoittaa paremmin, jos on asiaa. Sähköpostiinkin saatan vastata. Toivotan kaikille oikein hyvää kesää ja toivottavasti kelit paranevat ihan joka paikassa. Meiltä onneksi saa jo kotimaisia mansikoita ja hinnatkin ovat jo kivan alhaalla, joten edes se etu täällä vähän etelämmässä on sinne pohjolaan verrattuna :-). Niitä on kyllä tullut syötyä aikamoiset määrät eikä kyllästymistä ole vielä lähelläkään.

Jatkuu vaan ...

... sama vanha virsi :-(. Poika sairaana ja sen takia kaikki muu aivan hakoteillä ja tuuliajolla :-(. Juostaan lekurilla vaihtamassa antibioottia ja erikoislääkärillä ja mietitään, aletaanko nielurisojen poistoon, kun tulehdukset uusivat koko ajan. Ja se poistohan on enemmän kuin kaksipiippuinen juttu, mutta eihän tuota raasua voi päästää kouluakaan aloittamaan, kun vähintään kerran kuussa ellei useamminkin on ainakin viikon sairaana :-(. Ja ulkona tosi keväistä, +20 astetta huitelee mittari ja me vaan ollaan sisällä, kun tuuli on vielä petollinen. Onneksi tulee pääsiäisvapaat, niin pääsen taas lenkille tuulettumaan.

Kutonut olen jonkin verran, vaikka pikkumies onkin ollut paljon kainalossa sairastamassa. Kiitos huivikehuista, itsekkin olen siihen tosi tyytyväinen. Huivin piti päästä ensivierailulle neulontatapaamiseen, mutta poika tietenkin sairastui juuri sinä päivänä ja se yhä odottaa ensi-iltaa.
Salida - SKP2009 - 1
Ohje: täältä tai räveltäjistä suoraan
Lanka: StahlSche Wolle Socka 100
Puikot: 2,25
Päätin lähteä mukaan Sock Knitters Pentathlon 2009 -kierrokseen ja heti ensimmäisen sukan kanssa meinasi tulla ongelmia. Kevätpäiväntasaushuivin takia jäi tämän kutominen vähille ja lopulta tulikin kiirus, mutta sain kuitenkin sukat valmiiksi. Tosi hidasta oli kutoa noita pieniä palmikoita, mutta kauniit niistä tuli.

Seuraavakin SKP-sukka on päässyt puikoille ja aivan uutta tekniikkaa on tullut harjoiteltua. Entrelac eli korinpohjaneule tuntui alussa tosi hankalalta ja aivot eivät meinanneet haluta alkaa ymmärtämään systeemiä, mutta nyt se jo sujuu ja sukkia on kiva tehdä, vaikka jatkuva kääntyily onkin hidasta.

Olin myös mukana suomalaisten räveltäjien ensimmäisessä vaihdossa ja kyllä olikin erityisen mukava vaihto! Tässä minun saamani paketti Niinalta , johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Minä suorastaan rakastan kesäisiä puuvillalankoja ja tämä Novin luksusuutuus on ihanan tuntuista ja mielettömän pehmeää. Ja uudesta Novitasta löytyi kymmeniä ohjeita, jotka voisin kutoa. Ja salmiakkivarasto oli alkanut uhkaavasti tyhjentyä, joten makeakin puoli oli täydellinen valinta. Kiitos vielä kerran paketista!

Puikoilla on edelleenkin kamala tungos ja uusia pitäisi aloittaa tällä ja ensi viikolla useampiakin, kun menossa ja alkamassa on useampikin huivimysteeri, joihin on pakko päästä mukaan... vaikka entisiäkin huiveja olisi vielä kesken :-). Tässä lyhyesti ilman linkkejä huivit: SecretShawlKAL, Kalinumban Horus ja Kristelin Springtime Swirl.

Nyt pääsenkin sitten taas pakkaamaan poikaa autoon ja suunta sinne erikoislääkärille miettimään tilannetta. Pitäkää peukkuja pystyssä, että infektiokierre saadaan äkkiä loppumaan! Ja oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!